Tiedän että tää on aika vitun random avautuminen. Ensinnäkin mul on blogi ollu aikalai poissa käytöstä ja muutenkin mulla ei oo muutenkaan tapana julkisesti avautua ja muutenkin yleensä vaan paheksun sitä mut teen tän nyt silti.
Mul on mun mielestä pari suurta "vikaa" joista aattelin kirjottaa nyt.
Mul on aina semmonen suuri polttava tunne et en oo tehny tarpeeks ja kaikki menee vaan ohi. Mut oon samalla aika helvetin ujo, alotetaan vaikka jälkimmäisestä.
Melkeen aina kun hengaan jossain musta tuntuu siltä että mua ei oikeesti kaivata sinne ja se tunne on viel pahempi jos oon jotenkin tunkenu itteni siihen porukkaan. Yleensä jos mul sanoo että painu helvettiin vähänkään silleen että sen vois uskoo niin teen sen katsomatta perääni.
Sanokaa vaikka kuinka pinnalliseks niin mua häiritsee myös ihan saatanasti se että en oo koskaan ollu minkään kaveriporukan jäsen. Tai missään WA ryhmässä. Ja tiedän myös kuinka saatanan tyhmää on kun oon valittanu jollekin kaverille asiasta ja ne tarjoutuu lisään mut jonnekin, niin koen sen pelkkänä säälinä. En oo sen jälkeen varmaan kellekään maininnu asiasta ennen tätä päivää.
Oon monesti miettiny että muuttaisin vaikka stadiin ja alkasin alusta tavallaan mutta tiedän kuinka siinä tulis käymään. Olisin ihan liian ujo että voisin hommata uusia kavereita. En vaan osaa kävellä porukkaan ja alkaa jauhaan paskaa röökipaikallaa, mut pitää kutsua, jotenkin osottaa että mua ei vaa pidetä outona siinä. Jos mun pitäis muuttaa siin olis toinen ongelma kans. Musta tuntuis entistä pahemmin siltä et missaan kaiken.
Mua vituttaa jo nyt niin älyttömästi kun kuulen mitä kaikkee muut on puuhannu. Haluisin olla aina kaikessa mukana mut jos on vähänki semmone fiilis et mua ei haluta jonnekin ni vaan hivuttaudun ulos. En osaa vaan ängetä mukaan kun tiedän kuinka se ärsyttää ainakin mua itteeni välillä.
En myöskää osaa lähtee muille paikkakunnil jos vaikka joku sattuiski sillon soittaa et "ei vittu sun pitää tulla tänne nyt" vaikka tuskinha niin tapahtuu. Mut jos tapahtuis ni mua vituttais se vaik kui mahtavaa siel muualla olis.
Ainoo syy miks ootan auton saamista on se että voisin lähtee sit kun joku sattuis kutsuun mua, olla se pahimmassa kännissä oleva, riehua koko yön. Mut se onki sit vaan jos joku kutsuu ja koen et mut oikeesti halutaan sinne ja mut hyväksytään. Mua ei haittais lähtee minnekään kauemmas sen takia edes, varsinkin suurina eskapismin hetkinä. Haluun viel joskus kokee et mul on joku paikka mihin paeta, nykyään jos pakenisin niin päätyisin varmaan vaan kymmeneks minuutiks jonnekin duoon kahville, tekstaisin parille kaverille ja lähtisin kotiin tai kävelisin vaan ympäriinsä.
Haluaisin vaan että jos tulee paha hetki, mulla olis mahdollisuus vaan ottaa ja lähtee ajamaan ja tehdä jotain minkä muistan koko ikäni. Mutta eihän se kumminkaan niin koskaan ole...
